Tästä on taas pakko kirjoittaa, koska se aina silloin tällöin ajankohtaistuu.
Saaga, joka siis sairastaa hypertyreoosia eli kilpirauhasen liikatoimintaa, on erityisen altis saamaan syystä tai toisesta (meille täysin tuntemattomasta) hyvin helposti ripulin. Joskus se menee ohi ilman, että teemme yhtään mitään ja joskus, kuten nyt viime viikolla esimerkiksi, siitä ei päästy eroon lainkaan. Tai voi olla, että olisi päästykin, mutta pelko siitä, että Saaga astuu tuotokseensa ja sen jälkeen pesemme taas koko huushollin, sai meidät kokeilemaan jotain muuta. Yleensä Canikur on auttanut. Siitä Saaga ei lainkaan pidä, mutta kilttinä kissana avaa suunsa ja ottaa sen. Jälkikäteen "huulia" on sitten nuotava pitkään ja hartaasti, jotta siitä aineesta makuineen ja hajuineen eroon päästään. Nyt ei kuitenkaan Canikurilla saavutettu mitään, joten annoimme kolmena päivänä Axiluria ja tuotos on muuttunut kiinteäksi.
Ihmetystä herättää eniten ripulin syy. Saaga on ulkoillut pakkasesta huolimatta pari kertaa valvotusti pihalla. Koska pakkaslukemat ovat olleet korkeita, en jaksa uskoa, että giardiat olisivat niistä hengissä selvinneet.
Saagan ruokakipot pesemme huolellisesti ennen ruoan lisäämistä ja vesi on pestyissä kipoissa suoraan hanasta. Omasta käsihygieniastamme olemme myös tarkkoja edellisen giardiaesiintymän jälkimaininkeina ja muutenkin.
Ruoka on kuivamuonaa ja märkämuonaa kaupan pusseista. Mitään kokeiluja emme ole nyt antaneet kummallekaan.
Tyrazolia hypertyroosiinsa Saaga saa 1 tbl x 2 päivässä ja ne olemme pyrkineet antamaan mahdollisimman säännöllisesti.
Ragdollina Saagalla on hyvin runsaskarvainen turkki. Tosin lemmikkitasoisena räggärinä Saagan karva on hyvin pitkää ja sitä on erittäin runsaasti vaikkapa Beettaan verrattuna. Saagan intohimo - etten sanoisi obsessio - on itsensä peseminen. Kesken leikkienkin Saaga saattaa "likaantua" niin, että leikki on keskeytettävä ja pesemään on ryhdyttävä. Harjaan Saagaa kaksi kertaa päivässä, jotta karvansyöminen pesemisen yhteydessä minimoituisi. Kuitenkin karvaa tuntuu menevän suolistoon ja ruokatorveen, koska aika ajoin Saaga "köhii". Yleensä moinen tapahtuma päätyy päivän tai parin päästä karvatuppo-oksennukseen. Tämä preludina sille, että nuo karvatupot saattavat tukkiessaan suolistoa aiheuttaa ulosteessa häiriöitä. Apteekista saatavaa Kissanmallasta, joka puolittain lupaa, että parin päivittäisen annoksen jälkeen karvatupot poistuvat normaalia kautta, on todella hankala annostella kissalle.
Se on putkilossa, jonka suunnittelija ei ole ikinä syöttänyt mitään yhdellekään eläimelle, siitä olen aivan varma (sivuhuomautus). Mutta aiheuttaako se ripulia ohjeen mukaan annettuna, en osaa sanoa. Epäilyjä kuitenkin on.
Huomaan, että en edellenkään, osaa muuta kuin arvailla. Jos jolla kulla lukijalla on samanmoisia kokemuksia, pistä kommentteja, please!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti