Mainitsin aiemmin, että siivoamista riittää. Se taitaa olla vuosisadan HOMMA, kun olen sitä lisää tutkaillut.
Giardia-alkueläin elää isäntänsä suolistossa, tarkemmin sen ohutsuoliosiossa. Sinne niitä löytyy vaikkapa saastuneesta vedestä, joka meidän tapauksessamme on ulkolampi, josta eritoten Beetta on pyrkinyt juomaan. Tosin näin märkänä syksynä niitä voi olla missä tahansa. Sieltä veden juomisen ja pesemisen myötä siis suolistoon. Siellä ne lisääntyvät kiinnittyneenä ohutsuolenseinämään ja jakautuvat ja lähtevät liikkeelle muodostaen matkallaan paksuunsuoleen kystiä, jotka sitten eläimen ulostaessa leviävät. Nämä kystamuodot ovat hyvin resistenttejä normipuhtaudellekin ja saattavat säilyä jopa klooratussa uima-allasvedessä hengissä 45 minuuttia. (Rohkaisevaa matkoja ajatellen.)
Rohkeimmat neuvot netistä -tietenkin- kehottavat pesemään kaiken jopa seiniä myöten. Rohkenemme kuitenkin ajatella, Herra Salaneuvos ja minä, että koska kissamme eivät hypi seinille, kuten ei kukaan muukaan tässä taloudessa, emme aio ulottaa operaatiota ihan niin pitkälle tai korkealle, miten vain.
Pidimme eilen kriisipalaverin ja siinä yhteydessä tulimme myös tutkineeksi niitä harvoja ainakin melkein tieteellisiä tutkimustuloksia, joita netti tarjoaa. Niiden mukaan ne kystamuodot selviävät kosteissa, lämpimissä ja olikohan -14 asteeseen pakkasessakin (tosin ei varmaankaan jatkuvassa) hengissä parikin kuukautta. Maalaisjärki ymmärtää sen, että kissojen ulosteiden kanssa tekemisissä olevat tai olleet pinnat tulee tietenkin pestä ja desinfioida. Myös ruokapaikat ja lelut ja tietenkin suosikkinukkuma- ja oleilupaikat, raapimispuut tms. Lattiat ovat tietenkin pahiten saastuneet, koska hiekkalaatikolta tultaessa ja muutenkin kissamme lentotaidon puuttuessa siellä liikkuvat. Kystamuodot, joissa ne ´perkeleet` siirtyvät elämässään eteenpäin, tulevat siis ulosteen mukana sinne, missä sitä ulostetta on. Hiekkalaatikko on siis primäärinen ja sitä pitää vaihtaa päivittäin. Ideaali varmaan olisi joka käynnin jälkeen, mutta koska meillä -ainakin vielä- on jonkinlainen muukin elämä, emme ole heti paikalla joka visiitin jälkeen.
Jatkan tähän samaan, koska olin jättänyt postaamatta....
Olimme yhteydessä Kaarinan apteekin ystävällisen farmaseutin kautta Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen (THL) erityistutkijaan, koska halusimme tietää, miten todella tästä giardiasta eroon pääsemme. Meille kerrottiin, että kuivissa olosuhteissa niiden epeleiden kystamuodot kuolevat noin päivässä eli siis vuorokaudessa. Eli em asiat tulee puhdistaa ja desinfioida ja lisäksi noudattaa hyvää käsihygieniaa. Otimme käyttöön kertakäyttöhanskat ja käsidesin normaalin saippuapesun lisäksi. Ne tekstiilit, jotka saattoi pestä pesukoneessa, pesimme. Matot, jotka olivat olleet kissojen hiekkalaatikkoreitillä, pistimme saunaan yli 80 asteeseen melkein kahdeksi tunniksi. Samoin lelut. Osa niistä ei tietenkään kestänyt moista kuumuutta, joten ne olivat aika originellin näköisiä. Koska hiekkalaatikkojen klooripesu ei enää kumpaakaan siivoojaa kiehtonut, ostimme kuurin lopuksi uudet boksit. Lattiat pesimme normaalilla lattianpesuaineella. Kahdelta työtäpelkäämättömältä ihmiseltä siivoukseen hurahti neljä tuntia. Siis yhden hengen työtunneiksi muutettuna koko työpäivä.
Axilur-kuuria jatkoimme viikon ajan ja sen tueksi annoimme kummallekin kissalle Canikur Prota sen sisältämien pre- ja probioottien takia. Toistaiseksi ovat molemmat oireettomia. Ulos eivät neidit ole päässeet äänekkäistä vaatimuksistaan huolimatta. Sitä korosti myös THL:n tutkija ja kun sen Saagalle ja Beetalle mainitsen, niin kyllähän he heti asian tärkeyden ymmärtävät. ,-)
Nyt elämme siis vaihetta, jossa kissojen suolen toiminnan seuraamiseen kiinnitetään suorastaan sairaaloisesti huomiota – aina väri- ja kiinteysanalyyseihin asti. Toivo elää myös vahvana.
Netti, joka alkaa jo muodostua raamatuksemme tässä asiassa, kehottaa uusimaan Axilur-kuurin kymmenen päivän tauon jälkeen. Menemme huomenissa mittauttamaan Saagan T4-arvot, joten kysäisemme asiaa vetiltä.
