Kokemusperäisiä vinkkejä kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivän kissan palveluskunnalle

Hei rakkaat ystävät pitkästä aikaa.
Ajattelin kertoa, mitä Saagalle kuuluu. Hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta on edelleenkin Saagan vaivana. Luulen kyllä, että se tuntuu meistä palvelusväestä enemmän vaivalta kuin Saagasta.
Saaga kuuluu niihin kissoihin, jotka ottavat tablettinsa helposti. Ei siis mitään suojavarustusta ole koskaan tarvittu. Nykyään kissa ilmaantuu pillereiden antoaikoihin ruokakipponsa luo odottamaan annostaan. Se tekee palveluskunnan elämästä kovasti helpon.
Meillä mennään nykyään annostuksella 1.5 tbl Tyrazol aamusin ja 2 tbl Tyrazol iltaisin. On menty jo aika pitkään. Muistaakseni kerran jouduimme nostamaan aamuannostuksen kahteen tablettiin, kun oli arvo päässyt kohoamaan. Kolmessa kuukaudessa voitiin palata takaisin entiseen.
Saagan sairaus on opettanut meitä seuraamaan kissan elämässä tiettyjä asioita, joihin emme ennen lainkaan kiinnittäneet huomiota. Tässä lista niistä avuksesi, jos olet kissasi kanssa samassa tilanteessa.

1. Seuraa kissasi syömistä. Jos ruokaa menee tavallista enemmin, se voi merkitä sitä, että T4 on nousussa.
2. Seuraa kissasi juomista. Sanotaan, että kissa juo noin 0.5 dl painokiloa kohti vuorokaudessa. Meillä se on suunnilleen pitänyt paikkansa. Tietysti, jos tarjottu ruoka on märkää, veden juonti on vähäisempää.
3. Seuraa myös kissasi toimia hiekkalaatikolla. Täytyyhän se pitää puhtaana päivittäin, joten siinä samassa voit tehdä huomioita. Onko kissasi pissannut ja onko pissa väriltään keltaista? Se kertoo siitä, että munuaiset ovat kunnossa.
Kakan määrä kertoo taas siitä, miten aineenvaihdunta muuten toimii. Jos kissa syö paljon ja kakkaa useita kertoja päivässä, se voi merkitä sitä, että T4 on nousussa. Älä kuitenkaan perusta huomioitasi yhteen tai kahteen päivään. Kaikilla meillä, jopa palveluskunnalla, on joskus tilapäisiä häiriöitä.
4. Kaikkiin edellisiin kannattaa liittää myös kissan punnitseminen säännöllisesti. Jos kissa hirveästä ahmimisestaan huolimatta laihtuu (yleensä silloin hiekkalaatikossa on aina tuore annos kakkaa ja paljon), silloin on syytä olettaa, että T4 on menossa ylöspäin.

On hyvä ottaa huomioon, että valon vaihtelu tuntuu aiheuttavan muutoksia kissan(kin) hormonitasossa. Omakohtaisten kokemusten perusteella T4 nousee helpoiten kesällä, mutta koska en ole eläinlääkäri, en voi sitä faktaksi mainita. Samoin paino heittelee helpoiten kesällä, jolloin kissa liikkuu paljon ulkona ja kuumuden takia syö vähemmin, joten kannattaa painaa mieleen painot esim. edellisiltä kesiltä.

Meille on tullut tavaksi antaa Saagalle pillerit kasteltuina märkäruoan kastikkeeseen. Se on muutenkin Saagan herkkua, ja jos sitä saisi ilman niitä lihasattumia ostaa kaupasta, olisi meillä jatkuva tilaus vetämässä. Näin se toimii Saagan kanssa, mutta jokainen on varmaan kehittänyt oman tapansa antaa pillerit lemmikilleen.

Saaga on ragdoll, joten olemme ostaneet myös rodulle tarkoitettua kuivamuonaa, jossa on valmiina kissalle elintärkeää aminohappoa tauriinia ja muutakin tarpeellista.
Olemme lisäksi antaneet Cystaid Plus -merkkistä glukasamiinivalmistetta, joka tuntuu pitävän Saagan pissaongelmat loitolla.
Lisäksi annamme Saagalle Multicat-monivitamiini- ja hivenainevalmistetta ja Biorion-tabletteja, jotka ovat pitäneet Saagan turkin kauniina ja kiiltävänä.
Kuten kaikki pitkäkarvaiset kissat, Saagakin kärsii ajoittain karvapalloista, joita hän oksentelee ja, jos ei oksentele, vaiva siirtyy kakkavaikeudeksi. Siihen on tehonnut Kissanmallas-tahna, jota saa apteekista ja lemmieläinkaupoista.
Sellaisen huomion olemme tehneet, että Kissanmallasta ei kannata antaa Tyrazol-lääkityksen kanssa yhtaikaa. En tiedä, oliko sattumaa vai ei, mutta kun jonkun aikaa teimme niin, Saagan T4 alkoi kivuta ylöspäin. On parempi varoa ja odottaa jonkin aikaa näiden kahden antamisen välillä.

Kun Saagan oireet alkoivat, Saaga oli ylivilkas, hyvin äänekäs ja aina menossa johonkin suuntaan. Tosin viimeksi, kun Saagan T4 käväisi hieman korkealla, hän ei tullut kamalan levottomaksi. Voi olla, että hormonitason vakiintuminen ja Saagan ikääntyminen yleensä ovat yhdessä toimineet rauhoittavina tekijöinä. Nyt tällaiset "merkit" meillä eivät kuitenkaan aina indikoi T4-tason nousua. Jotain muuta kylläkin, josta Saaga haluaa aika ajoin huomauttaa, esim. ulospääsyä. Vaikka kissan käytös voi joskus olla merkki poikkeavasta T4-tasosta, ainoa luotettava tapa selvittää asia on käydä säännöllisesti verikokeessa.

Olemme päätyneet näihin mainittuihin lääkeaineisiin ja muihin valmisteisiin viimeisen yli kolmen vuoden aikana, jolloin Saaga on tautiaan potenut. Saagan vointi on ikäisekseen, täytti juuri 15 vuotta, ollut todella hyvä ja toivottavasti sellaisena jatkuukin vielä pitkän aikaa.

Käytä hyödyksesi ne vinkit, jotka sinun lemmikkisi kanssa toimivat. Me Saagan uskolliset palveluskuntaan kuuluvat toivotamme teille kaikille hyvää kesän jatkoa ja hyviä vointeja.

Surusta ja hypertyreoosista

Kissoista kirjoittaminen on ollut vaikeaa Beetan poismenon vuoksi. Vaikka lemmikin ottaessaan jo tietää, että luopuminen on joskus edessä, sitä päivää ei koskaan kohtaa täysin – tai edes osittain – valmistautuneena. Beetan pitkälle kehittynyt munuaisten vajaatoiminta olisi varmaankin ollut nähtävissä aiemmin, mutta kun kissa on virkeä ja normaalinoloinen, ei sitä tule ajatelleeksi, että eläimen voisi viedä labrakokeisiin varmuuden vuoksi. Jopa juominen, jota Beetta runsaasti harrasti eri lähteistä, ei herättänyt epäilyksiämme, koska Beetta oli tehnyt sitä koko 10-vuotisen elämänsä ajan. Vasta kun Beetta alkoi syödä kissanhiekkaa ja nuolla sementtisiä ruukkuja ja laattoja, hälytyskellot alkoivat soida. Ja silloin ei enää mitään ollut tehtävissä. Vain muutamaa viikkoa aiemmin Beetta oli lopettanut leikkimisen, joten Beetta oli sairauttaan vahvempi, urhea Beetta loppuun asti.

Jotenkin sen päätöksen tekeminen, että Beetta vietäisiin piikille, oli todella vaikeaa. Pari päivää kesti ennen kuin se tuli täysin selväksi, että meidän on nyt tehtävä päätös, jotta Beetan elämä saisi arvokkaan lopun. Hyvästelin Beetan yhden kesäisen päivän ulkona, jossa Beetta pääsi tekemään, mitä halusi. Paljon valui kyyneleitä ja sydän tuntui raskaalta, mutta päätös kuitenkin kypsyi. Toimeenpanemaan sitä minusta ei kyllä ollut, mutta onneksi Jukka löysi itsestään uusia voimavaroja ja näin Beetta sai rakkaan ihmisen kanssaan viimeiselle matkalle.

Saagalle Beetan poismeno tuntui olevan ensin outoa, mutta pian Saaga asettui uuteen ainoan kissan rooliinsa. Saagasta paljastui uusia piirteitä. Saaga, joka ei mihinkään rahia korkeampaan paikkaan ole koskaan hypännyt, kiipesi suureksi yllätykseksemme lammen rannassa olevalle korkealle kivelle. Ei vain kerran, vaan siitä tuntui tulevan paikka, jossa Saagan on käytävä aina ulkoilun yhteydessä.

Kesän vaihtuminen syksyksi tietää hormonimyrskyä sekä meille ihmisille että myös eläimille.

Saagan käyttäytyminen alkoi muutenkin kiinnittää huomiota. Ruoka alkoi taas maistua ja kakkaa ilmeentyä hiekkalaatikkoon isoja määriä. Paino tosin pysyi siinä viidessä kilossa. Öisin Saagan äänekkäät kissakieliset huomiot herättivät meidät monta kertaa. Joskus syynä oli jänis, jonka kanssa Saaga olisi voinut vaihtaa pari sanaa, jos välissä ei olisi ollu ikkunaa/ovea, mutta useimmiten mitään selitystä ei löytynyt. Karvaansa Saaga kasvatti niin uutterasti, että vaikka kaksi kertaa päivässä harjasin, aina sitä irtosi ja riitti vielä karvapalloiksi ja suoliston tukkeeksikin. Oksennukset yleistyivät. Aluksi luulin niitä vain karvapalloperäisiksi mutta kun kissanmallaskaan ei lopettanut oksentelua, huolestuimme. Saagan lepohetket muuttuivat myös levottomiksi; kesken syvältä näyttävän unen oli Saagan lähdettävä jonnekin. Ulos Saaga oli valmis menemään aina - kuin partiolainen - yötäpäivää.

Heräsi epäilys, että kilpirauhashormonia on Saagassa runsaasti yli sallitun määrän. Kaikki yllämainitut kun ovat juuri merkkejä siitä. Myöhemmin kuulimme vielä, että jopa Saagan ylenpalttinen pesurutiini ja erityisesti tassujen anturakarvojen kiskominen monen monta kertaa (aivan loputtomasti, jos meiltä ihmisiltä kysytään) on merkki stressistä, jota hormonin ylituotanto saa aikaan. Energiaa on kuin pienessä kylässä ja johonkin se on Saagan mielestä pakko käyttää.

Ja taas eläinlääkäriin. Mutta minne? Tuntui, että Turun kokoisesta kaupungista ei löydy eläinlääkäriä, joka välittäisi oikeasti eläimistä. Koirien ja kissojen ja hevosten klinikka (tosin naapurikaupungin puolella) oli käyty läpi ja kohtaamamme äkkiä ilmaantuneen huonon ilmapiirin ja yleisen välinpitämättömyyden ja suorastaan väärien hammashoito-ohjeiden jälkeen, sinne ei tehnyt mieli palata. Kun lisäksi Saagalta ei eläinhoitaja saanut edes kolmannen ja neljännenkään yrityksen jälkeen suonta esille, meni usko kokonaan. (Saaga ojentaa tassunsa ja odottaa, että näyte otetaan ja se käy osaajalta todella helposti, se monta kertaa nähty.) Lopulta tuli paikalle ELL, joka sanoi (purkkaansa uutterasti jauhaen), että hän ajaa aina karvat pois ja sai sitten sitä verta. Missään muualla ei ole tarvinnut karvoja poistaa pelkän verikokeen takia. Jotta sain kysyttyä edes oleellisimmat asiat tältä expertiltä, koska Saagan sairaus oli silloin meille uusi, minun piti juosta nyt jo klinikan listoilta poistuneen lääkärin perässä pitkin käytävää. Selväksi tuli, että kiire oli. Tosin kohtuuden nimessä on sanottava, että jos olisimme päässeet klinikalla hyvin kauan olleen lääkärin pakeille, tilanne olisi varmaan ollut toinen. Aina ei vaan voi odottaa päiviä, koska eläimen tila on huono ja toisaalta palvelun tason ei pidä olla näin suurella asteikolla vaihtelevainen.

Kupittaalta löytyi seuraava paikka. Siellä vastaanottohenkilökunta on ystävällistä ja välittävää mutta lääkäreiden erikoistuminen suppeaan alueeseen palveli meitä vain hampaiden hoidon osalta. Edellä paljon puhutun giardian hoitoon sieltä ei aikaa eikä ymmärrystä riittänyt. Eräskin neitonen ELL rohkeni suorastaan päänsä pistää pantiksi vaikka sillä kertaa päänsä olisi menettänyt, mutta kun omaa asiantuntemustaan on niin täynnä, että asiakasta ei tarvitse lainkaan kuunnella, niin käy. Selväksi kävi, että on todella hienoa olla eläinlääkäri! Selväksi kävi myös, että me eläinlääkärit poltamme tupakkaa. Ei sitä purkalla peitetä. Luulisi, että olisi syytä jonkun perehtyä myös kenties vanhojen kissojen yleisimpään sairauteen. Kohtasimme myös ulkolaisvahvistuksen, joka oli kyllä sympaattinen, mutta joka ei pahemmin tietojaan jaellut ja jolla oli kiire jokaisen lauseen jälkeen pois huoneesta. Hän soitti kyllä vielä korostaakseen tällä kertaa Beetan tilan vakavuutta. Olimme kyllä sen ymmärtäneet mutta osoitti se sentään eläimestä välittämistä. Omistajaan kosketuspinta jäi ohueksi. Tosin parempi sekin kuin tuo itseääntäynnä oleva ”olen sentään eläinLÄÄKÄRI”- asenne.

Eräälle yksintoimijalle yritimme Beetan tapauksessa soittaa. Numeroja oli paljon ja nettiviestin jättömahdollisuuksia, mutta mikään kommunikaatiokanava ei toiminut. Viisi päivää viestien jätön jälkeen saimme vastauksen. Soittaa yritimme lukuisia kertoja tuloksetta. Kannattaako tuollainen bisneksen pyöritys? Korostimme asian kiirellisyyttä.

Lopulta Jukka muisti, että oli saanut osaavaa ja välittävää palvelua Beetan viimeisellä matkalla Kärsämäessä. Soitimme sinne ja saimme ajan. Meitä palveli ja Saagan tutki ystävällinen ja sympaattinen ELL. Selvää oli, että paikalla oli muitakin asiakkaita ja oli kiire, mutta meille tuli tunne, että meitä kuunneltiin ja meille oli aikaa siitä huolimatta ja lisäksi myös tiedettiin, mitä piti tehdä. Esimerkiksi T4 otettiin ensin, jotta nähtiin, miten korkea se on. Ja koska se oli kaikkien raja-arvojen ulkopuolella, muita verikokeita ei tehty, koska ne olisivat olleet tuloksiltaan vääristyneitä T4:n korkean arvon vuoksi. Kaikissa muissa paikoissa koko veripaneeli on otettu ja tietenkin myös maksatettu meillä, vaikka sen hyöty on siis ollut hyvin kyseenalainen.

Meille myös selitettiin asiat huolellisesti. Vaikka Saagalta löytyi sydämestä sivuäänikin olimme kuitenkin rauhallisella mielellä, koska meistä tuntui, että Saaga oli hyvissä käsissä. Eläinlääkärin osa ei ole helppo, myönnetään. Samalla on hoidettava sekä lemmikkiä että hermoilevaa omistajaa, mutta täällä osattiin homma.

Saaga on nyt 2 x 1.5 tbl Tyrazol annostuksella ja vajaan kolmen viikon päästä katsotaan, miten arvot ovat asettuneet.

 

 

 

Video onnellisesta kissasta/ Watch this video of a very happy cat

Saagalla on pienestä pitäen ollut tapana lutkuta. Se tarkoittaa peukun viemistä suuhun ja äänekästä peukun imemistä. Se on Saagan absoluuttinen ekstaasitila. Eli kun aikaisemmissa blogeissa on kuvailtu, miten Saagaa on aina joku vaivannut, niin tässä on todella onnellinen kissa. Lopuksi Saaga vielä kiittää katsojia.

This is the absolute state of happiness for our Saaga. She feels totally happy and wants what ever is going on at the moment to go on for ever and then some.

Since she was a kitten she has had this habit of sucking her thumb. On the video you can see that she also washes her paw but sucking is a totally different thing. At the end of the video Saaga has added her own comment.

Kissojen ripulista

Tästä on taas pakko kirjoittaa, koska se aina silloin tällöin ajankohtaistuu.
Saaga, joka siis sairastaa hypertyreoosia eli kilpirauhasen liikatoimintaa, on erityisen altis saamaan syystä tai toisesta (meille täysin tuntemattomasta) hyvin helposti ripulin. Joskus se menee ohi ilman, että teemme yhtään mitään ja joskus, kuten nyt viime viikolla esimerkiksi, siitä ei päästy eroon lainkaan. Tai voi olla, että olisi päästykin, mutta pelko siitä, että Saaga astuu tuotokseensa ja sen jälkeen pesemme taas koko huushollin, sai meidät kokeilemaan jotain muuta. Yleensä Canikur on auttanut. Siitä Saaga ei lainkaan pidä, mutta kilttinä kissana avaa suunsa ja ottaa sen. Jälkikäteen "huulia" on sitten nuotava pitkään ja hartaasti, jotta siitä aineesta makuineen ja hajuineen eroon päästään. Nyt ei kuitenkaan Canikurilla saavutettu mitään, joten annoimme kolmena päivänä Axiluria ja tuotos on muuttunut kiinteäksi.
Ihmetystä herättää eniten ripulin syy. Saaga on ulkoillut pakkasesta huolimatta pari kertaa valvotusti pihalla. Koska pakkaslukemat ovat olleet korkeita, en jaksa uskoa, että giardiat olisivat niistä hengissä selvinneet.
Saagan ruokakipot pesemme huolellisesti ennen ruoan lisäämistä ja vesi on pestyissä kipoissa suoraan hanasta. Omasta käsihygieniastamme olemme myös tarkkoja edellisen giardiaesiintymän jälkimaininkeina ja muutenkin.
Ruoka on kuivamuonaa ja märkämuonaa kaupan pusseista. Mitään kokeiluja emme ole nyt antaneet kummallekaan.
Tyrazolia hypertyroosiinsa Saaga saa 1 tbl x 2 päivässä ja ne olemme pyrkineet antamaan mahdollisimman säännöllisesti.
Ragdollina Saagalla on hyvin runsaskarvainen turkki. Tosin lemmikkitasoisena räggärinä Saagan karva on hyvin pitkää ja sitä on erittäin runsaasti vaikkapa Beettaan verrattuna. Saagan intohimo - etten sanoisi obsessio - on itsensä peseminen. Kesken leikkienkin Saaga saattaa "likaantua" niin, että leikki on keskeytettävä ja pesemään on ryhdyttävä. Harjaan Saagaa kaksi kertaa päivässä, jotta karvansyöminen pesemisen yhteydessä minimoituisi. Kuitenkin karvaa tuntuu menevän suolistoon ja ruokatorveen, koska aika ajoin Saaga "köhii". Yleensä moinen tapahtuma päätyy päivän tai parin päästä karvatuppo-oksennukseen. Tämä preludina sille, että nuo karvatupot saattavat tukkiessaan suolistoa aiheuttaa ulosteessa häiriöitä. Apteekista saatavaa Kissanmallasta, joka puolittain lupaa, että parin päivittäisen annoksen jälkeen karvatupot poistuvat normaalia kautta, on todella hankala annostella kissalle.
Se on putkilossa, jonka suunnittelija ei ole ikinä syöttänyt mitään yhdellekään eläimelle, siitä olen aivan varma (sivuhuomautus). Mutta aiheuttaako se ripulia ohjeen mukaan annettuna, en osaa sanoa. Epäilyjä kuitenkin on.
Huomaan, että en edellenkään, osaa muuta kuin arvailla. Jos jolla kulla lukijalla on samanmoisia kokemuksia, pistä kommentteja, please!

Taistelu taisteltu - häämöttääkö voitto

Mainitsin aiemmin, että siivoamista riittää. Se taitaa olla vuosisadan HOMMA, kun olen sitä lisää tutkaillut.

Giardia-alkueläin elää isäntänsä suolistossa, tarkemmin sen ohutsuoliosiossa. Sinne niitä löytyy vaikkapa saastuneesta vedestä, joka meidän tapauksessamme on ulkolampi, josta eritoten Beetta on pyrkinyt juomaan. Tosin näin märkänä syksynä niitä voi olla missä tahansa. Sieltä veden juomisen ja pesemisen myötä siis suolistoon. Siellä ne lisääntyvät kiinnittyneenä ohutsuolenseinämään ja jakautuvat ja lähtevät liikkeelle muodostaen matkallaan paksuunsuoleen kystiä, jotka sitten eläimen ulostaessa leviävät. Nämä kystamuodot ovat hyvin resistenttejä normipuhtaudellekin ja saattavat säilyä jopa klooratussa uima-allasvedessä hengissä 45 minuuttia. (Rohkaisevaa matkoja ajatellen.)

Rohkeimmat neuvot netistä  -tietenkin- kehottavat pesemään kaiken jopa seiniä myöten. Rohkenemme kuitenkin ajatella, Herra Salaneuvos ja minä, että koska kissamme eivät hypi seinille, kuten ei kukaan muukaan tässä taloudessa, emme aio ulottaa operaatiota ihan niin pitkälle tai korkealle, miten vain.

Pidimme eilen kriisipalaverin ja siinä yhteydessä tulimme myös tutkineeksi niitä harvoja ainakin melkein tieteellisiä tutkimustuloksia, joita netti tarjoaa. Niiden mukaan ne kystamuodot selviävät kosteissa, lämpimissä ja olikohan -14 asteeseen pakkasessakin (tosin ei varmaankaan jatkuvassa)  hengissä parikin kuukautta. Maalaisjärki ymmärtää sen, että kissojen ulosteiden kanssa tekemisissä olevat tai olleet pinnat tulee tietenkin pestä ja desinfioida. Myös ruokapaikat ja lelut ja tietenkin suosikkinukkuma- ja oleilupaikat, raapimispuut tms. Lattiat ovat tietenkin pahiten saastuneet, koska hiekkalaatikolta tultaessa ja muutenkin kissamme lentotaidon puuttuessa siellä liikkuvat. Kystamuodot, joissa ne ´perkeleet` siirtyvät elämässään eteenpäin,  tulevat siis ulosteen mukana sinne, missä sitä ulostetta on. Hiekkalaatikko on siis primäärinen ja sitä pitää vaihtaa päivittäin. Ideaali varmaan olisi  joka käynnin jälkeen, mutta koska meillä -ainakin vielä- on jonkinlainen muukin elämä, emme ole heti paikalla joka visiitin jälkeen.

 

Jatkan tähän samaan, koska olin jättänyt postaamatta....

Olimme yhteydessä Kaarinan apteekin ystävällisen farmaseutin kautta Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen  (THL) erityistutkijaan, koska halusimme tietää, miten todella tästä giardiasta eroon pääsemme. Meille kerrottiin, että kuivissa olosuhteissa niiden epeleiden kystamuodot kuolevat noin päivässä eli siis vuorokaudessa. Eli em asiat tulee puhdistaa ja desinfioida ja lisäksi noudattaa hyvää käsihygieniaa. Otimme käyttöön kertakäyttöhanskat ja käsidesin normaalin saippuapesun lisäksi. Ne tekstiilit, jotka saattoi pestä pesukoneessa, pesimme. Matot, jotka olivat olleet kissojen hiekkalaatikkoreitillä, pistimme saunaan yli 80 asteeseen melkein kahdeksi tunniksi. Samoin lelut. Osa niistä ei tietenkään kestänyt moista kuumuutta, joten ne olivat aika originellin näköisiä. Koska hiekkalaatikkojen klooripesu  ei enää kumpaakaan siivoojaa kiehtonut, ostimme kuurin lopuksi uudet boksit. Lattiat pesimme normaalilla lattianpesuaineella. Kahdelta työtäpelkäämättömältä ihmiseltä siivoukseen hurahti neljä tuntia. Siis yhden hengen työtunneiksi muutettuna koko työpäivä.

Axilur-kuuria jatkoimme viikon ajan ja sen tueksi annoimme kummallekin kissalle Canikur Prota sen sisältämien pre- ja probioottien takia. Toistaiseksi  ovat molemmat oireettomia. Ulos eivät neidit ole päässeet äänekkäistä vaatimuksistaan huolimatta. Sitä korosti myös THL:n tutkija ja kun sen Saagalle ja Beetalle mainitsen, niin kyllähän he heti asian tärkeyden ymmärtävät. ,-)

Nyt elämme siis vaihetta, jossa kissojen suolen toiminnan seuraamiseen kiinnitetään suorastaan sairaaloisesti huomiota – aina väri- ja kiinteysanalyyseihin asti. Toivo elää myös vahvana.

 

Netti, joka alkaa jo muodostua raamatuksemme tässä asiassa, kehottaa uusimaan Axilur-kuurin kymmenen päivän tauon jälkeen. Menemme huomenissa mittauttamaan Saagan T4-arvot, joten kysäisemme asiaa vetiltä.

 

Tällä kertaa sairaista kissoista

Olen päättänyt eriyttää pääblogista kissablogin. Saattaa olla, syystä, jota kissaihmisen on vaikea ymmärtää, että on ihmisiä, joita ei kiinnosta kissa. Ei terveenä eikä sairaana.

Aloitin Saagan sairaushistorian, johon siis kuuluu nykyään hypertyreoosi (kilpirauhashormoonin liikatuotanto), jota hoidetaan samoilla lääkkeillä kun ihmisilläkin eli Tyrazolilla. Annostus on 1.5 tbl x 2.

Lääke aloitettiin pienemmällä annostuksella, mutta kontrollikäynti osoitti, että arvo ei ollut edellisestä kerrasta  laskenut, vaan suorastaan noussut.

Ilmeisesti, en tiedä varmasti, lääkkeen tehoa oli laskenut Saagaa vaivannut hirveä ripuli.

Luulimme, että ripuli sai alkunsa jokakissan suosikista kirsikanmakuisesta nestemäisestä antibiootista, jota Saagalle aivan turhaa määrättiin ientuhdukseen. Jälkeenpäin on nimittäin selvinnyt, että ientulehdus kyllä parane itsekseen, kunhan vain hammaskivi, joka useimmiten siihen syynä on, poistetaan. ELL 1 Tietämätön Ihminen oli kyllä sitä mieltä, että kun  tuo nestemäinen ei sopinut, niin kirjoitetaan vielä tabujakin.

No, muuten meni hyvin, mutta ripuli vain paheni. Saaga oli levoton, mutta ajattelimme sen johtuvan kilpirauhasesta.

Apteekin tarjonta kissan itsehoitolääkkeistä on mahtava. Ostimme Tehobakt Vetiä, Attapektiniä ja Canikur Prota tässä järjestyksessä. Mitään havaittavaa vaikutusta ei ollut. Tehobaktia ei kissaan kovin helposti saa, koska se on pulveria. Sekoitin sitä kissanruokakastikkeeseen ja tein siitä pienen lusikka-annoksen, jonka kippasin Saagan suuhun. Attapektinin olomuoto on tabletti. Niitä Saaga ottaa aivan kiltisti, mutta mitään apua siitäkään ei ollut. Canikur on annostusruiskussa ja hyvin kätevä antaa suoraan suuhun. Ainoa miinuspuoli siinäkin oli se, että mitään vaikutusta sillä ei ollut. Aloimme turhautua ja Saagan mielipiteestä oli myös suhteellisen selvä käsitys.

Tässä välissä Saagalta poistettiin ELL 2:n Mukavantuntuinen Ihminen toimesta aivan asiallisesti hammaskivi ja todettiin samalla alkava Forl eli jonkinasteinen hammassyöpymä. Saaga selvitytyi operaatiosta hyvin ja ELL 2 Mukavantuntuinen Ihminen (eri firma kuin edellä) oli asiallinen ja totesi myös, että aiemmin pelkäämämme sydämen sivuääni ei enää kuulunut. Saaga, hyvin nälkäinen kissa, oli 12 tuntia syömättä ja sitten vielä muutaman tunnin operaation ja siitä heräämisen jälkeen. Kun haimme kissan kotiin hoippui Saaga ensitöikseen ruokakupille ja aloitti kissakielisen selostuksen siitä, miten hirveä nälkä hänellä oli ja missä olivat edes tutut ruokakipot. Meitä oli kielletty antamasta ruokaa, vain vettä sai antaa. Emme kuitenkaan voineet vastustaa kissan yhä kovenevaa ääntä ja anovaa katsetta. Se oli virhe. Saaga sai jonkinlaisen vatsakrampin, joka onneksi hellitti, mutta jonka aikana ehdin jo soittaa ELL2:lle ja saada rauhoituksen, että se ei ole vakavaa ja kiellon ruuan antamisesta. Aloitimme ruokkimisen varovasti puolen lusikan verran joka 20. minuutti ja niinpä Saaga sai lopulta kaipaamansa annoksen ja nukahti.

Seuraavana aamuna kaikki hyvin paitsi se hirveä sinapinvärinen iso lätty, jonka haju oli totaalisen vastenmielinen. Koetimme taas kaikkia em. lääkkeitä jonkin aikaa ajatellen, että tilanne olisi pakollisen paaston aikana muuttunut.

ELL 2 suositteli edelleen Canikuria ja suostui kirjoittamaan toista kilpirauhaslääkettä eli Felimazolea. Harmittaa, kun en tutustunut netissä sen sivuvaikutuksiin, sillä ne luettuani päätin, että sitä Saaga ei syö. Ajatukseni nimittäin oli, että Tyrazol ei sovi Saagalle. ELL2 ei tätä kumonnut. Canikurilla ei edelleenkään mitään vaikutusta. Lopulta soitin uudelleen, jolloin ELL3 (sama firma) vastasi soittooni ja teki heti selväksi, että en oikeastaan mistään mitään ymmärrä ja enhän vain ole kilpirauhaslääkitystä lopettanut tyhmyyksissäni. No, en ollut. Ja eikös ELL3 Ylimielinen Ihminen vaan laitakin päänsä pantiksi, että hänellä nyt on lääke, joka varmasti tehoaa: Tylosin, suolistoantibiootti. Hyvin pahan makuinen. Ei vaarallinen ja hyvin toleroitu. Annamme sitä. Aluksi näyttää siltä, että lääke tehoaa. Kaksi hieman vähemmän lättyä ja kolmas hyvin iso lätty. Eli ELL3 Ylimielinen Ihminen on nyt päätä lyhyempi.

Päätän soittaa pääkaupungin kissoihin erikoistuneelle klinikalle. Sieltä soitetaan takaisin ja KYSELLÄÄN, millaista ripuli on, minkä kokoista ja näköistä ja väristä. Kun kerron, ELL Ihana Ihminen sanoo, että se on alkueläin nimeltään giardia. Ja siihen on myös käsikauppalääke Axilur, jota pitää antaa ainakin viiden päivän ajan eli pidemmän aikaa kun paketissa sanotaan. Luen lisää giardiasta ja kun lisäksi toinenkin kissamme Beetta sairastuu ripuliin, olen suhteelisen varma, että kyseessä on tuo zonoosi. ELL Ihana Ihminen sanoo myös, että ei ole kuullut Tyrazolilla olevan ripulia aiheuttavaa vaikutusta lainkaan. Oksentelua ja sen sellaista, mutta ei ripulia.

Giardian hoito on sikäli työlästä, että kissan hiekkalaatikot pitää desinfioida, samoin ruokapaikat ja ruokakupit ja kissojen tarvikkeet  ja käsiä pitää desinfioida ja pestä joka välissä ja aina kissaan ja sen tarvikkeihin koskemisen jälkeen. Giardian tekee vaikeaksi se, että se säilyy kosteassa ja erityisesti vedessä kystamuodossaan. Pakkastakin ne epelit kestävät. Kuurin loputtua kodin kaikki pinnat täytyy pestä. Höyrypesuri on varmaan hyvä joidenkin pintojen desifiointiin. Loput ehkä sitten vain kuumaan saunaan. Myös ihmiseen tuo Giardia tarttuu, mutta ihmiselle se ei ole vaarallinen ja hoitoakin löytyy antibiootilla.

Nyt mennään siis eteenpäin siivouksella...

Lisätietoa saa googlaamalla: Felina - Giardia - alkueläin ripulinaiheuttajana