Taistelu taisteltu - häämöttääkö voitto

Mainitsin aiemmin, että siivoamista riittää. Se taitaa olla vuosisadan HOMMA, kun olen sitä lisää tutkaillut.

Giardia-alkueläin elää isäntänsä suolistossa, tarkemmin sen ohutsuoliosiossa. Sinne niitä löytyy vaikkapa saastuneesta vedestä, joka meidän tapauksessamme on ulkolampi, josta eritoten Beetta on pyrkinyt juomaan. Tosin näin märkänä syksynä niitä voi olla missä tahansa. Sieltä veden juomisen ja pesemisen myötä siis suolistoon. Siellä ne lisääntyvät kiinnittyneenä ohutsuolenseinämään ja jakautuvat ja lähtevät liikkeelle muodostaen matkallaan paksuunsuoleen kystiä, jotka sitten eläimen ulostaessa leviävät. Nämä kystamuodot ovat hyvin resistenttejä normipuhtaudellekin ja saattavat säilyä jopa klooratussa uima-allasvedessä hengissä 45 minuuttia. (Rohkaisevaa matkoja ajatellen.)

Rohkeimmat neuvot netistä  -tietenkin- kehottavat pesemään kaiken jopa seiniä myöten. Rohkenemme kuitenkin ajatella, Herra Salaneuvos ja minä, että koska kissamme eivät hypi seinille, kuten ei kukaan muukaan tässä taloudessa, emme aio ulottaa operaatiota ihan niin pitkälle tai korkealle, miten vain.

Pidimme eilen kriisipalaverin ja siinä yhteydessä tulimme myös tutkineeksi niitä harvoja ainakin melkein tieteellisiä tutkimustuloksia, joita netti tarjoaa. Niiden mukaan ne kystamuodot selviävät kosteissa, lämpimissä ja olikohan -14 asteeseen pakkasessakin (tosin ei varmaankaan jatkuvassa)  hengissä parikin kuukautta. Maalaisjärki ymmärtää sen, että kissojen ulosteiden kanssa tekemisissä olevat tai olleet pinnat tulee tietenkin pestä ja desinfioida. Myös ruokapaikat ja lelut ja tietenkin suosikkinukkuma- ja oleilupaikat, raapimispuut tms. Lattiat ovat tietenkin pahiten saastuneet, koska hiekkalaatikolta tultaessa ja muutenkin kissamme lentotaidon puuttuessa siellä liikkuvat. Kystamuodot, joissa ne ´perkeleet` siirtyvät elämässään eteenpäin,  tulevat siis ulosteen mukana sinne, missä sitä ulostetta on. Hiekkalaatikko on siis primäärinen ja sitä pitää vaihtaa päivittäin. Ideaali varmaan olisi  joka käynnin jälkeen, mutta koska meillä -ainakin vielä- on jonkinlainen muukin elämä, emme ole heti paikalla joka visiitin jälkeen.

 

Jatkan tähän samaan, koska olin jättänyt postaamatta....

Olimme yhteydessä Kaarinan apteekin ystävällisen farmaseutin kautta Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen  (THL) erityistutkijaan, koska halusimme tietää, miten todella tästä giardiasta eroon pääsemme. Meille kerrottiin, että kuivissa olosuhteissa niiden epeleiden kystamuodot kuolevat noin päivässä eli siis vuorokaudessa. Eli em asiat tulee puhdistaa ja desinfioida ja lisäksi noudattaa hyvää käsihygieniaa. Otimme käyttöön kertakäyttöhanskat ja käsidesin normaalin saippuapesun lisäksi. Ne tekstiilit, jotka saattoi pestä pesukoneessa, pesimme. Matot, jotka olivat olleet kissojen hiekkalaatikkoreitillä, pistimme saunaan yli 80 asteeseen melkein kahdeksi tunniksi. Samoin lelut. Osa niistä ei tietenkään kestänyt moista kuumuutta, joten ne olivat aika originellin näköisiä. Koska hiekkalaatikkojen klooripesu  ei enää kumpaakaan siivoojaa kiehtonut, ostimme kuurin lopuksi uudet boksit. Lattiat pesimme normaalilla lattianpesuaineella. Kahdelta työtäpelkäämättömältä ihmiseltä siivoukseen hurahti neljä tuntia. Siis yhden hengen työtunneiksi muutettuna koko työpäivä.

Axilur-kuuria jatkoimme viikon ajan ja sen tueksi annoimme kummallekin kissalle Canikur Prota sen sisältämien pre- ja probioottien takia. Toistaiseksi  ovat molemmat oireettomia. Ulos eivät neidit ole päässeet äänekkäistä vaatimuksistaan huolimatta. Sitä korosti myös THL:n tutkija ja kun sen Saagalle ja Beetalle mainitsen, niin kyllähän he heti asian tärkeyden ymmärtävät. ,-)

Nyt elämme siis vaihetta, jossa kissojen suolen toiminnan seuraamiseen kiinnitetään suorastaan sairaaloisesti huomiota – aina väri- ja kiinteysanalyyseihin asti. Toivo elää myös vahvana.

 

Netti, joka alkaa jo muodostua raamatuksemme tässä asiassa, kehottaa uusimaan Axilur-kuurin kymmenen päivän tauon jälkeen. Menemme huomenissa mittauttamaan Saagan T4-arvot, joten kysäisemme asiaa vetiltä.

 

Tällä kertaa sairaista kissoista

Olen päättänyt eriyttää pääblogista kissablogin. Saattaa olla, syystä, jota kissaihmisen on vaikea ymmärtää, että on ihmisiä, joita ei kiinnosta kissa. Ei terveenä eikä sairaana.

Aloitin Saagan sairaushistorian, johon siis kuuluu nykyään hypertyreoosi (kilpirauhashormoonin liikatuotanto), jota hoidetaan samoilla lääkkeillä kun ihmisilläkin eli Tyrazolilla. Annostus on 1.5 tbl x 2.

Lääke aloitettiin pienemmällä annostuksella, mutta kontrollikäynti osoitti, että arvo ei ollut edellisestä kerrasta  laskenut, vaan suorastaan noussut.

Ilmeisesti, en tiedä varmasti, lääkkeen tehoa oli laskenut Saagaa vaivannut hirveä ripuli.

Luulimme, että ripuli sai alkunsa jokakissan suosikista kirsikanmakuisesta nestemäisestä antibiootista, jota Saagalle aivan turhaa määrättiin ientuhdukseen. Jälkeenpäin on nimittäin selvinnyt, että ientulehdus kyllä parane itsekseen, kunhan vain hammaskivi, joka useimmiten siihen syynä on, poistetaan. ELL 1 Tietämätön Ihminen oli kyllä sitä mieltä, että kun  tuo nestemäinen ei sopinut, niin kirjoitetaan vielä tabujakin.

No, muuten meni hyvin, mutta ripuli vain paheni. Saaga oli levoton, mutta ajattelimme sen johtuvan kilpirauhasesta.

Apteekin tarjonta kissan itsehoitolääkkeistä on mahtava. Ostimme Tehobakt Vetiä, Attapektiniä ja Canikur Prota tässä järjestyksessä. Mitään havaittavaa vaikutusta ei ollut. Tehobaktia ei kissaan kovin helposti saa, koska se on pulveria. Sekoitin sitä kissanruokakastikkeeseen ja tein siitä pienen lusikka-annoksen, jonka kippasin Saagan suuhun. Attapektinin olomuoto on tabletti. Niitä Saaga ottaa aivan kiltisti, mutta mitään apua siitäkään ei ollut. Canikur on annostusruiskussa ja hyvin kätevä antaa suoraan suuhun. Ainoa miinuspuoli siinäkin oli se, että mitään vaikutusta sillä ei ollut. Aloimme turhautua ja Saagan mielipiteestä oli myös suhteellisen selvä käsitys.

Tässä välissä Saagalta poistettiin ELL 2:n Mukavantuntuinen Ihminen toimesta aivan asiallisesti hammaskivi ja todettiin samalla alkava Forl eli jonkinasteinen hammassyöpymä. Saaga selvitytyi operaatiosta hyvin ja ELL 2 Mukavantuntuinen Ihminen (eri firma kuin edellä) oli asiallinen ja totesi myös, että aiemmin pelkäämämme sydämen sivuääni ei enää kuulunut. Saaga, hyvin nälkäinen kissa, oli 12 tuntia syömättä ja sitten vielä muutaman tunnin operaation ja siitä heräämisen jälkeen. Kun haimme kissan kotiin hoippui Saaga ensitöikseen ruokakupille ja aloitti kissakielisen selostuksen siitä, miten hirveä nälkä hänellä oli ja missä olivat edes tutut ruokakipot. Meitä oli kielletty antamasta ruokaa, vain vettä sai antaa. Emme kuitenkaan voineet vastustaa kissan yhä kovenevaa ääntä ja anovaa katsetta. Se oli virhe. Saaga sai jonkinlaisen vatsakrampin, joka onneksi hellitti, mutta jonka aikana ehdin jo soittaa ELL2:lle ja saada rauhoituksen, että se ei ole vakavaa ja kiellon ruuan antamisesta. Aloitimme ruokkimisen varovasti puolen lusikan verran joka 20. minuutti ja niinpä Saaga sai lopulta kaipaamansa annoksen ja nukahti.

Seuraavana aamuna kaikki hyvin paitsi se hirveä sinapinvärinen iso lätty, jonka haju oli totaalisen vastenmielinen. Koetimme taas kaikkia em. lääkkeitä jonkin aikaa ajatellen, että tilanne olisi pakollisen paaston aikana muuttunut.

ELL 2 suositteli edelleen Canikuria ja suostui kirjoittamaan toista kilpirauhaslääkettä eli Felimazolea. Harmittaa, kun en tutustunut netissä sen sivuvaikutuksiin, sillä ne luettuani päätin, että sitä Saaga ei syö. Ajatukseni nimittäin oli, että Tyrazol ei sovi Saagalle. ELL2 ei tätä kumonnut. Canikurilla ei edelleenkään mitään vaikutusta. Lopulta soitin uudelleen, jolloin ELL3 (sama firma) vastasi soittooni ja teki heti selväksi, että en oikeastaan mistään mitään ymmärrä ja enhän vain ole kilpirauhaslääkitystä lopettanut tyhmyyksissäni. No, en ollut. Ja eikös ELL3 Ylimielinen Ihminen vaan laitakin päänsä pantiksi, että hänellä nyt on lääke, joka varmasti tehoaa: Tylosin, suolistoantibiootti. Hyvin pahan makuinen. Ei vaarallinen ja hyvin toleroitu. Annamme sitä. Aluksi näyttää siltä, että lääke tehoaa. Kaksi hieman vähemmän lättyä ja kolmas hyvin iso lätty. Eli ELL3 Ylimielinen Ihminen on nyt päätä lyhyempi.

Päätän soittaa pääkaupungin kissoihin erikoistuneelle klinikalle. Sieltä soitetaan takaisin ja KYSELLÄÄN, millaista ripuli on, minkä kokoista ja näköistä ja väristä. Kun kerron, ELL Ihana Ihminen sanoo, että se on alkueläin nimeltään giardia. Ja siihen on myös käsikauppalääke Axilur, jota pitää antaa ainakin viiden päivän ajan eli pidemmän aikaa kun paketissa sanotaan. Luen lisää giardiasta ja kun lisäksi toinenkin kissamme Beetta sairastuu ripuliin, olen suhteelisen varma, että kyseessä on tuo zonoosi. ELL Ihana Ihminen sanoo myös, että ei ole kuullut Tyrazolilla olevan ripulia aiheuttavaa vaikutusta lainkaan. Oksentelua ja sen sellaista, mutta ei ripulia.

Giardian hoito on sikäli työlästä, että kissan hiekkalaatikot pitää desinfioida, samoin ruokapaikat ja ruokakupit ja kissojen tarvikkeet  ja käsiä pitää desinfioida ja pestä joka välissä ja aina kissaan ja sen tarvikkeihin koskemisen jälkeen. Giardian tekee vaikeaksi se, että se säilyy kosteassa ja erityisesti vedessä kystamuodossaan. Pakkastakin ne epelit kestävät. Kuurin loputtua kodin kaikki pinnat täytyy pestä. Höyrypesuri on varmaan hyvä joidenkin pintojen desifiointiin. Loput ehkä sitten vain kuumaan saunaan. Myös ihmiseen tuo Giardia tarttuu, mutta ihmiselle se ei ole vaarallinen ja hoitoakin löytyy antibiootilla.

Nyt mennään siis eteenpäin siivouksella...

Lisätietoa saa googlaamalla: Felina - Giardia - alkueläin ripulinaiheuttajana